Psykologi tekee lapsille ja nuorille neuropsykologisia tutkimuksia, joiden avulla pyritään kartoittamaan lapsen tai nuoren tiedonkäsittelytaitoja, mahdollisia oppimisen erityisvaikeuksia, käyttäytymistä ja tunnesäätelyä.
Neuropsykologinen tutkimus voi olla tarpeen, jos lapsella tai nuorella on vaikeuksia esimerkiksi oppimisessa, tarkkaavuudessa, toiminnanohjauksessa, lukemisessa, laskemisessa tai näönvaraisessa hahmottamisessa. Alle kouluikäisten lasten kohdalla neuropsykologinen tutkimus voi olla paikallaan, jos lapsella on selvää viivettä esimerkiksi kielellisten, näönvaraisten tai itsesäätelytaitojen kehityksessä. Neuropsykologista tutkimusta voidaan tarvita myös aivovamman tai keskushermoston toimintaa häiritsevien tilojen (esimerkiksi epilepsia) aiheuttamien oireiden kartoittamiseksi.
Lapselle tehtävään neuropsykologiseen tutkimukseen sisältyy huoltajan tai huoltajien haastattelu, oleellisten taustatietojen keräys päivähoidosta tai koulusta, lapsen tai nuoren tutkimuskäynnit, yhteinen palautekeskustelu perheen kanssa sekä kirjallinen yhteenveto tutkimuksesta jatkosuosituksineen tai lausunto tiettyä tarkoitusta varten. Tutkimuksen laajuus riippuu lapsen nuoren vaikeuksista ja mahdollisista aiemmista tutkimuksista. Tutkimuksen laajuudesta sovitaan huoltajien kanssa ensimmäisten tapaamisten yhteydessä. Tutkimuskokonaisuus ja käytettävät menetelmät suunnitellaan aina yksilöllisesti lapsen tai nuoren tilanteeseen soveltuvaksi.
Neuropsykologiseen tutkimukseen ohjaudutaan yleensä lääkärin lähetteellä. Jos asiakas maksaa tutkimuksensa itse, tarvitaan Kelan korvausta varten lähettävän lääkärin lähete. Ilman lähetettä asiakas maksaa kaikki kulut itse. Myös vakuutusyhtiöt saattavat korvata neuropsykologisesta tutkimuksesta aiheutuneita kuluja.